Kosijat koetuksella
Oravanaarasta voi piirittää jopa viisi kilpailevaa kosijaa. Naaras johdattaa ne huimaan, kenties tuntikausia kestävään takaa-ajoleikkiin läpi latvuston ja ylös alas pitkin runkoja. Näin se voi valita parittelukumppanikseen koiraista sitkeimmän ja taisteluhenkisimmän. Parittelun jälkeen koiras ei usein ole missään tekemisissä naaraan tai poikasten kanssa. Naaras synnyttää 5–6 viikkoa kestävän tiineyden päätteeksi enintään seitsemän sokeaa ja karvatonta poikasta. Pennut viipyvät pesässä emon huoltamina kuutisen viikkoa, minkä jälkeen ne alkavat uskaltautua pesän ulkopuolelle. Emo vieroittaa jälkeläiset kymmenviikkoisina, jolloin ne pystyvät jo huolehtimaan itsestään. Ne pysyttelevät silti vielä emon lähettyvillä ja voivat yhä käyttää yhteistä pesää.
Pallopesä puussa
Enimmän aikaa orava pysyttelee puiden latvuksissa ja liikkuu oksilla ja rungoilla ravaten ja oksalta toiselle hypellen. Pesänsä tämä kiipeilytaituri tekee oksista ja vuoraa sen lehdillä, karvoilla, naavalla ja sammalella. Pesä sijaitsee oksanhangassa tai kolossa, usein suuressa ja vanhassa puussa. Orava voi käyttää samaa pesää monien vuosien ajan. Petojen uhatessa se turvautuu helposti varapesäänsä, joita sillä on aina tiedossaan. Maahan orava laskeutuu etsiäkseen ruokaa tai piilottaakseen makupaloja pahojen päivien varalle. Kesäisin se voi viettää päivän lämpimimmät tunnit pesässään lepäillen. Huonoimmilla säillä orava tulee ulos risulinnansa suojista korkeintaan ruokaa etsimään. Kiima-aikaa lukuunottamatta aikuiset oravat elävät yleensä yksikseen.
Pähkinät herkkuruokana
Päivisin orava keskittyy ruoan etsintään. Kookas kotipuu tarjoaa usein myös ravintoa, kuten käpyjä tai terhoja. Siksi pesäpuuna suosiossa ovatkin kuuset ja etelämpänä tammet, pähkinäpensaat ja pyökit. Oravan ruokavalio riippuu vuodenajasta ja asuinseudusta. Siementen ja pähkinöiden lisäksi orava syö kukkia, silmuja, siemeniä, lintujen munia ja poikasia sekä sieniä. Niukkojen aikojen varalle orava kätkee syötävää lukuisiin piiloihin maahan ja puihin. Talvella se löytää kätköt joko muistinsa tai hajuaistinsa avulla. Meillä orava vierailee talvisin mielellään lintujen ruokintapaikoilla. Varsinkin auringonkukan siemenet, maapähkinät ja sianihra ovat sen suosiossa. Tällöin oravat voivat kesyyntyä hyvinkin tuttavallisiksi.
Uhkaava kilpailija
Suurin uhka oravalle on useimmiten sen kotimetsien häviäminen. Tuuhean talviturkin vuoksi oravaa myös metsästetään edelleen muun muassa Venäjällä. Laajoilla alueilla Iso-Britanniaa oravien määrä putosi 1900-luvulla nopeasti, ja muutamia eristyneitä populaatioita lukuunottamatta laji on hävinnyt nykyisin Englannin eteläosasta kokonaan. Pohjois-Englannissa ja Skotlannissa orava elää edelleen yleisenä. Syyksi oravakantojen alamäkeen on osoittautunut Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva harmaaorava, jota siirrettiin aikoinaan Englantiin. Arvellaan yleisesti, että harmaaorava päihittää oravan kilpailussa ravinnosta.