Skandinaavisen mytologian hirviösusi Fenrir (Fenris) kuuluu eurooppalaisista taruolennoista hurjimpiin. Se oli jumalallista alkuperää, yksi Loki-jumalan ja Angrboda-nimisen jättiläisnaisen kolmesta jälkeläisestä. Pikkueläimet eivät enää riittäneet tekemään Fenririä kylläiseksi, joten hirviö alkoi vainota myös ihmisiä. Jopa jumalat alkoivat tuntea kauhua sitä kohtaan.

Fenririn isä oli Loki, oikutteleva ja katkeroitunut jumala, joka ajautui taisteluun muita jumalia vastaan. Loki toivoi Fenririn ja toisen poikansa maailmankäärme Jörmungandrin hävittävän ihmiset maan päältä.

Jumalat erottivat Fenririn isästään jo pentuna. Hirviösusi kasvoi nopeasti mahtavan kokoiseksi. Tyr-jumala oli susien ystävä ja salli Fenririn liikkua aluksi vapaana. Vain hän uskalsi ruokkia hirmua. Muut jumalat alkoivat pelätä Fenririä ja päättivät panna sen kahleisiin.



Fenrir tiedettiin väkivahvaksi, mutta jumalat eivät pitäneet hirviötä kovin älykkäänä ja päättivät kahlita sen. Niinpä ne haastoivat Fenririn koettelemaan voimiaan, onnistuisiko jättisusi katkomaan raskaat rautakahleet. Fenrir hyväksyi tarjouksen ja katkaisi jumalien kauhuksi kahleet helposti harteitaan ravistelemalla. Silloin jumalat pestasivat taikavoimistaan kuulut kääpiöt valmistamaan lujemmat kahleet. Niin syntyi heiveröisen näköinen Gleipnir-niminen taikanauha. Fenrir ei kyennyt katkaisemaan Gleipniriä, ja se kahlittiin kallioon kilometrien syvyyteen.

Oudot ainesosat
Taikanauha, johon Fenrir kahlittiin, oli tehty seuraavista aineksista: kissan askelten äänistä, naisen parrasta, karhun jänteistä, vuoren juurista, linnun syljestä sekä kalan hengityksestä.

Lopun merkkejä
Viikingit kutsuivat maailmanlopun taistelua Ragnarök-nimellä. Silloin Fenrir katkaisee Gleipnir-kahleensa ja ahmaisee monia ihmisiä ja jumalia. Peto nielaisee jopa auringon ja puraisee palan täysikuusta.