|
Tutustu myös
Mustaleski
Latrodectus mactans
Levinneisyys Mustaleski elää lämpimillä seuduilla USA:n lounaisosien aavikoilla sekä Meksikossa, Panamassa ja Länsi-Intian saaristossa. Sen löytää kallionkielekkeen tai kiven alta tai mihin otus vain verkkonsa voi virittää. LähilajejaPallohämähäkkien heimoon kuuluu noin 2 000 lajia. Latrodectus-suvussa on useita lajeja, joilta puuttuu suomenkielinenn nimi. Laajalle levinnyt laji on L. geometricus, muita esim. floridalainen L. bishopi, L. variolus, mm. Välimerenmaissa tavattava L. tredecimguttatus sekä Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa asustava L. lugubris. Latrodectus hasselti elää osassa Aasiaa ja Australiaa. Tarkkailu tarpeenMonet Latrodectus-lajit ovat levinneet laajalle, eivätkä ole ainakaan välittömästi uhanalaisia. Vain Etelä-Euroopassa elävä mustaleskilaji on arvioitu uhanalaiseksi. Sen asuttamille rannikkoseuduille kohdistuu suuria matkailurakentamiseen ym. -toimintoihin liittyviä paineita.
Myrkyllinen, hohtavan musta mustaleski on pallohämähäkeistä kookkaimpia ja tunnetuimpia. Se elelee yksikseen ja viettää suuren osan ajastaan odottamalla kärsivällisesti hyönteisen takertumista verkkoon. Naaraan vatsassa erottuu tiimalasia muistuttava kuvio. Pienempää, mutta pitkäjalkaisempaa koirasta näkee naarasta harvemmin. Koiraan kylkiä koristavat punaiset ja keltaiset kuviot. Vain naaras on myrkyllinen; koiras ja poikaset ovat aivan harmittomia.
Kivulias purema Mustaleski kutoo noin 30 cm leveän, sotkuiselta näyttävän pyyntiverkon. Lähemmässä tarkastelussa paljastuu verkon suppilomainen rakenne. Useimmiten otus virittää verkkonsa maanrajaan pikkupensaiden tai jätekasojen tyvelle yms. hämäriin paikkoihin. Kylmillä säillä mustaleski hakeutuu usein talousrakennuksiin. Naaras oleilee pääasiassa verkossaan, jossa se roikkuu ylösalaisin. Kuten muutkin hämähäkit, mustaleski näkee huonosti. Silmiään enemmän se luottaa ruumiinsa herkkiin karvoihin ja harjaksiin, joilla se aistii verkon vangiksi jääneen saaliseläimen rimpuilun. Mustaleski puolustaa itseään ja muniaan. Purema aiheuttaa vatsakipuja, jotka muistuttavat umpilisäkkeen tulehduksen oireita, lihaskouristuksia erityisesti jalkapohjissa sekä ahdistavia hengitysvaivoja. Myrkky on erittäin vahvaa, mutta ruiskutettu määrä niin pieni, ettei se riitä kuin äärimmäisen harvoin tappamaan ihmisen.
Nuoret kannibaalit Löydettyään lisääntymiseen myötämielisesti suhtautuvan naaraan koiras ojentaa sille pedipalpeillaan siittiöpaketin. Naaras munii useita jopa 250 munan eriä, joiden suojaksi se kyhää seittikotelon ja joita se puolustaa raivokkaasti. Munakotelot ovat rakenteeltaan paperimaisia, väriltään valkeita tai himmeän vaaleanruskeita ja riippuvat verkossa. Vastakuoriutuneet hämähäkit syövät toisiaan, ja yleensä vain 1–12 yksilöä selviytyy hengissä alkuajoista. Aivan nuoret hämähäkit ovat kellervän valkeita. Ne kuitenkin tummuvat, ja jokaisen nahanluonnin yhteydessä niihin ilmaantuu valkeaa ja punaista kuviointia. Vanhan nahan alta ilmaantuu entistä tilavampi uusi nahka, joka sallii hämähäkin kasvaa aiempaa kookkaammaksi.
Tappava purema Mustaleski pyydystää ravinnokseen torakoita, sirkkoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä, pikkuperhosia ja muita hyönteisiä, jotka tarttuvat sen tahmeisiin, kolmiulotteisiin verkkoihin. Se puhkaisee uhriinsa pieniä reikiä ja ruiskuttaa niihin myrkkyään. Hämähäkki antaa myrkyn vaikuttaa 1–2 tunnin ajan ja lepäilee sen aikaa. Sitten se ruiskuttaa uhriinsa ruoansulatusnestettä ja imee syntyviä nestemäisiä hajoamistuotteita. Mustaleski pyydystää myös muita hämähäkkejä ja juoksujalkaisia. Jopa skorpionit ovat kuumilla kuivilla paikoilla vaarassa. Naaras välttelee auringonvaloa ja saalistaa öisin.
|
|
|
|