Tutustu myös

Johann Sebastian Bach
1685–1750

Bachilla oli suurperhe elätettävänään ja hän sai työskennellä uutterasti kyetäkseen huolehtimaan taloudestaan. Hän oli tuottelias säveltäjä, mutta elinaikanaan hän ei juurikaan saanut arvostusta osakseen.

Bachin 27 vuotta Leipzigissa olivat hyvin kiireisiä. Työhön Tuomaskirkon kanttorina kuului monia velvollisuuksia, ja perheensä elättääkseen hänen oli paiskottava ylitöitä.

Yksi syy Bachin hakeutumiseen kanttorin (director musices) virkaan Leipzigissa oli se, että hän uskoi Tuomas-koulun tarjoavan hyvän koulutuksen pojilleen. Bachilla oli seitsemän lasta avioliitosta ensimmäisen vaimonsa, Maria Barbaran kanssa ja hän sai vielä 13 lasta toisen vaimonsa, Anna Magdalenan kanssa. Pojista vanhin, Wilhelm Friedemann, oli 12-vuotias perheen muuttaessa Leipzigiin. Toinen pojista, Carl Philipp Emanuel, oli vain yhdeksän ikäinen. Molemmista pojista tuli sittemmin tunnettuja säveltäjiä, samoin kuin kuopuksesta, Johann Christianista, josta muodostui tärkeä esikuva Mozartille.

Musiikkia kotona ja koulussa
Bachin toinen vaimo, Anna Magdalena, oli ammattilaulaja, mutta Leipzigissa hänen musisointinsa rajoittui kotipiiriin. Bach laati Annaa varten Notenbüchleinin, kokoelman klaveerikappaleita ja lauluja. Kokoelma sisältää sekä Bachin että muiden säveltämiä kappaleita. Samanaikaisesti, kun Bach työskenteli Tuomas-kirkon tehtävissä, hän teki ylimääräisiä töitä ansaitakseen enemmän. Hautajaisiin ja häihin sävelletyt teokset tiesivät lisätuloja kasvavan perheen menojen peittämiseksi.

Uratoiveita
Saksan kenties kuuluisimpana urkurina Bach kutsuttiin usein koesoittamaan tai vihkimään käyttöön uusia urkuja eri kaupungeissa. Tällaiset matkat olivatkin hänelle tervetullutta vaihtelua. Vaikka Leipzig olikin kukoistava keskus, Bach tunsi vetoa myös hienostuneeseen Dresdeniin. Hän lähetti v. 1733 h-molli-messun kaksi ensimmäistä osaa (Kyrien ja Glorian) uudelle vaaliruhtinaalle Augustukselle toi-veenaan saada toimi Dresdenissä. Toive ei toteutunut, mutta Bach sai Dresdenissä kuitenkin hovisäveltäjän arvonimen.

Horjuva terveys
Kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana Bach työskenteli kii-reisemmin kuin koskaan. Häntä arvostettiin urkujen asiantuntijana, ja hän esitti omia sekä muiden säveltäjien teoksia ja sävelsi runsaasti. Vuonna 1747 hän matkusti Potsdamiin tapaamaan poikaansa Carl Philipp Emanuelia, joka työskenteli Preussin kuninkaan Fredrik Suuren hovimuusikkona. Kuningas, joka oli myös etevä huilisti, antoi Johann Sebastian Bachille itse säveltämänsä teeman, josta Bach myöhemmin rakensi kamarimusiikkiteoksensa Ein musikalisches Opfer lahjaksi kuninkaalle. Vuoden 1749 tienoilla Bachin terveys heikkeni. Hänen näkönsä hämärtyi luultavasti diabeteksen seurauksena. Kun hän kuoli v. 1750, hänen lapsistaan oli elossa yhdeksän. An-na kuoli köyhyydessä kymmenen vuotta myöhemmin.